Ifan treenikirja

Tää merkintä kuuluis ton näyttelymasennus-merkinnän alle, mutta en muistanut kirjoittaa tätä ensin enkä tiedä voinko vaihtaa tän paikkaa enää jälkikäteen. Katotaan. Mutta tosiaan eilen ruvettiin heti kokeilemaan Pekka Korrilta saatuja vinkkejä. Toisena asiana tietty nää vihjeet vai mikskä niit kutsuttiinkaan ja toisena se nouto. Aloitettiin noudolla.

Tötsä maahan ja tunnarikapula esiin (kotona sisällä). Käytiin meeeeelkoinen taistelu sitten heti alkuun asian tiimoilta. Välissä meinas usko jo loppua että kannattaako tätä tehdä edes. Tarkoitus oli siis saada Ifa tunnarikapula suussa tekemään tötsä, eli “kierrä-leikki” kuten Pekka sitä kutsuu. Niin että irrotuskäskyllä voi vapauttaa koiran heti kun se kapula suussa vähänkin tulee esiin sieltä tötsän takaa. En ees tiiä montako kertaa Ifa kiers sen tötsän ilman sitä kapulaa, montako kertaa se nosti ja sylki kapulan muuten vaan, montako kertaa se nosti ja sylki kapulan ja sit kiersi tötsän… Kunnes, KUNNES! HAHAA! Se lähti kuin lähtikin pieneltä ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen kapula suussa kiertämään sitä tötsää ja jess mitkä bileet! Pari ekaa kertaa naksautin sille aina, kunnes muistin et jaa, nii, piti käyttää vissii sitä irrotuskäskyä. Lisäks siihen alkuun mahtu sellanen, että naksautin varmaa kerran ainaki vahingos sillee et koira oli kyl kiertäny tötsän mut oli jo pudottamassa kapulaa kun naksautin. Jouduin sitten pari kertaa uusimaan hommaa niin etten palkannu ennenku se irrotti vasta naksun/irrotuskäskyn kuultuaan. Mut voi vitsit et olin ilonen ku toi lähti toimimaan. Ehkä se tuosta! Ainakin päästiin hyvään alkuun ja koira pääs jyvälle siit mikä tän homman nimi on.

Toisekseen katottiin sit niitä vihjeitä kolmeen liikkeeseen: liikkeestä maahanmeno, seuraaminen ja liikkeestä seisominen. Tässä järjestyksessä. Ja HAH! Ifa ei kertaakaan mennyt maahan liikkeestä seisomisissa! Voihan se olla sattumaa että se kuunteli käskyjä kunnolla, mutta silti. Ihan hyvä alku. Täytyy keksiä jotain loppuihinkin ja sitten vaan vahvistella niitä. Jeeeeee. Nyt vois kai mennä harjotteleen kaukoja ja paikallamakuuta. Hitsi ku en tajunnu kysyä vinkkejä Korrilta siihen paikallamakuuseen. Iha takuul sillä ois ollu siihenki jotain kikkakolmosia…

Olin tässä jo aikasemmin miettinyt, että tuntuu pahalta trimmata noita koiria näyttelyitä varten. En oikee pysty oikeuttaan sitä itelleni enää. Jotenki son niin väärin, näiden pitäs olla luonnostaa karvattomia, ei ajamalla karvattomia. Joo varmaa meijän beaglestaki saa nakun jos oikeen yrittää… Tää touhu vaa menny nii päättömäks. Ku ei se ny ihan itestään se koira muutu tästä tähän:

Ni jotenki epämiellyttävää kiusaa sitä koiraa noilla ajamisruliansseilla aina vaa viedäksee sen kehään. Näidenki kehäkuntoon laitto ku meinaa sitä että ensin näyttelyä edeltävänä päivänä peset koiran ja otat Moser ChroMinin kauniiseen käteen. Tuolla vedät kaikki “asiaankuulumattomat pitkät” karvat pois, eli ensin naama, etujalat, eturinta, rintakehä, maha, takajalat, hännän tyvi, koko kroppa. Noin, nyt on aikaa kulunut koiran karvanlaadusta riippuen jostain kymmenestä minuutista puoleen tuntia.

Koska harjakoira pitää esittää kehässä siinä kunnossa, ettei sen kropassa tunnu edes sänki, on näyttelyaamuna herätys ennen matkaan lähtöä ajelemaan koiraa uudelleen. Nyt otetaan käteen kunnon partakone ( toim. huom. älä lainaa miehen/isän omaa tai jos lainaat, älä ainakaan kerro! ;) ) ja aloitetaan koiran “raapiminen”. Fine, kyllähän sitä ihmisetkin noilla naamaansa raapii ettei tuota nyt sinällään ole koiran kiusaamiseen tehty, mutta onhan se nyt vähän luonnovastasta puuhaa. Tuossa hommassa meneekin sitten jälleen koiran karvanlaadusta riippuen varmaan varttitunnista tuntiin itse näyttelyaamuna. Ja tätä vaihetta kun ei voi tehdä edellisenä iltana, koska sänki kasvaa tuntuviin niin nopeasti, ettei ole toivoakaan halutusta lopputuloksesta.

Partakoneella koirasta vedellään pääosin vaan takajalat, hännän tyvi ja runko. Itse en sillä koske naamaan enkä etujalkoihin tai koiran eturintaan. Toiset kyllä vetävät naamankin. Partakoneelle vaihtoehtoisia keinoja, Suomessa käytettyjä sellaisia, ovat sitten ihan perinteinen höylä ja veet. Ulkomailla pahimmilla myös epilaattori. Epin käyttöä Suomessa yleisesti paheksutaan, en tiedä käyttääkö sitä joku silti - toivottavasti ei. Veetkin jakaa mielipiteitä, kun osa ei käyttäisi sitä edes itseensä saati sitten omaan koiraansa.

No, näiden rulianssien jälkeen kun ajat aamulla näyttelypaikalle ja mun tapauksessa toteet, että jaajaa, koira on niin pelokas että se ei kehän ulkopuolella trimmipöydällä syö ei nakkia ei lihapullaa ei juustoa ei mitään. Ei multa eikä vierailta. Sama meno jatkuu kehässä, yhyy hirveetä, en syö, en seiso, en tee mitään, ihan kamalaa. Ompa tosi kiva esittää tollasta. Tuomari antaa tuomionsa, ei sentään antanut EVA:a.

“Kookas vahvaluustoinen narttu, jonka sukupuolileima saisi olla selvempi. Kauniit tummat silmät. Hyväasentoiset ja -kokoiset korvat. Lyhyt kaula. Hyvä selkä. Korostunut jyrkkä lantio. Syvä runko. Niukasti kulmautunut edestä ja takaa. Liikkuu kovin lyhyellä sivuaskeleella. Liikkeessä takakorkea.”
AVO-H

Sama tulos veljelle Kuutarhan Jäämies “Heska” ja Heskan “isoveljelle” Luckylle, Zhannel’s Tazmanian Devil. Juhlamieli huipussaan. No tulihan se “kiintiö-H” sieltä viimein.

Ennen kehää käy pari ihmistä juttelemassa, toinen haluaisi harjakoiran, mieli tekee sanoo että älä hyvä ihminen tee sitä virhettä, juokse jo pois ja äkkiä. Siinä on sitten hyvä Ifan kanssa mainostaa rotua kun tuo ei anna edes koskea. Kehän jälkeen lähdet käyttämään koiraa ulkona pissalla ja se vaan sinkoilee joka suuntaan pakoon ympärillä olevia koiria tai lyö liinat kiinni kun iloinen springerspanieli koittaa tulla katsomaan sitä. Siinä sitten kiskot ja raahaat sitä häntä koipien välissä vuorotellen pysähtelevää ja sinkoilevaa koiraa siellä ihmis- ja koiramassassa nii että hyvä ku ei itku pääse. Miksi me edes käydään näyttelyissä?

Tähän väliin mä haluan korostaa, että vaikka toi olikin meidän eka H, niin mua ei todellakaan harmita se että se sai H:n vaan se, millaista sitä on näyttelyttää. Oon aina sanonut ja oon edelleen sitä mieltä, että ihan sama mitä se koira saa niin kauan ku homma on toiminu kehässä, koira on ollu nätisti ja tehny parhaansa. No Ifasta kun sitä ei voi hyvällä tahdollakaan sanoa. Aivan sama vaikka ne sais T jos ne on esiintyny mun mielestä hyvin, se oli sit vaan sen tuomarin mielipide. Mut sit ku koira on tollanen niin jää vaan paha mieli. :(

Mulla on sellanen olo, että mua ei huvittaisi enää ottaa Ifaa edes Liettuan reissuun mukaan. Mitä hittoa se siellä tekee pelkäämässä? Se ei varmasti nauti tosta reissaamisesta. Mut 70 euroo maksettu senki ilmomaksuja, eipä tee paljon mieli sen takia jättää pois kehästä. Pakko se on kai sinne raahata ja sen jälkeen:
“Laitoin hanskat naulaan, vedä käteen.”

Harmi kun en ilmoittanut sinne Liettuaan vain Liksua. Ehkä alan jatkossa käydä näyttelyissä vain Liksun kanssa, koska se tykkää esiintyä ja nauttii näyttelyissä käymisestä. Ihan sama kuinka ruma se on, se sentään tykkää siitä. Liksun kanssa näyttelyissä käynti voisi olla jälleen mukavaa, sitä se ei ole nyt Ifan kanssa.

Jos mä koitan Liettuan jälkeen ilmottaa Ifaa mihinkään näyttelyyn nii lyökää ny mua herrane halolla päähän ja huutakaa että “HALOO äly hoi älä jätä!!” Nyt vaan ahkera keskittyminen muihin harrastuksiin Ifan kanssa. Eipä tarvii enää miettiä Rantasalmelle menoa joten voin ilmottautua haku-&jälkikurssille heti ku repäsen satasen jostain. Rally-tokon AVO pitäis korkata ja tokoa treenata villisti niin että kesällä päästäis kokeeseen. Lisää pyöräilyä, lisää doboa, voisi etsiä hukassa olevan repun, tehdä jälkiä, opetella temppuja ja sitä rataa…

Missähän olis se mun beussi, joka tuurilla tarttis maksimissaa pestä ennen näyttelyä ja that’s it? Joka, first of all, ei pelkäisi…

Siis Pekka Korri. <3 Voi vitsit että oli kyllä hyvä koulutus. Selkeni niiiiiin moni asia. Kelasin aiemmin että vitsit emmä tiiä viittinkö kysyy apuu johonki lol luoksepäästävyys ja tällasii. Mut selostin sit aluks että ollu luoksepäästävyys ja paikallamakuu ongelmana ku toi pelkää ihmisii ja koirii blaablaablaa et eka tuomarintarkistus sit luoksepäästävyys ja heti paikallamakuuseen bääm. Mutta sepäs sitten päätti heti et treenataan siis tuomarintarkistusta ja luoksepäästävyyttä! Ja voi vitsi että olikin hyvät harjotukset. Sil oli samantien paljon hyviä ideoita siitä miten toteuttaa tota. Tai eka se kysy et miten ollaa noita treenattu ja kerroin et tarkistusta oikeestaa ei olla ja luoksepäästävyyttä ollaan sillä et tulija antaa namii. No eipä treenata sillee enää!

Tää on tää niin perinteinen olo että voihan pyhä loogisuus miksi en ole tuota tajunnut kun asia on simppeli ja selkeä ja juuri noin sen pitää mennä mut piti sit maksaa 50€ että kuulin sun sanovan sen. Ei sillä, kyllähän tuota mielellään kuunteli.

No, ekana harjoitteluun se tuomarintarkastus. Homman nimi oli se, että etupalkka näkyviin, Pekka piirs maahan viivat jotka oli leikisti kehän sisääntulo, mä kävelin siihen Ifan kanssa ja pysäytin sen siihen ku Pekka seiso siin vieres ja siitä vapautin Ifan eteen namille. Tätä toistettiin vähä aikaa pidentäen ja sillee että Pekka aina vähän läheni sitä, sitte oli kyykyssä, sitte koski sitä ihan vähän, koski vähän enemmän ja lopulta silitti sitä sormella oikee kunnolla. Ifa eteni siin tosi nopeesti. Olin ihan hämmentyny. Ja tosi looginen selitys sille miks vaan mun pitäis palkata sitä eikä sen lähestyvän vieraan ihmisen.

Luoksepäästävyys syyniin seuraavaks. Siinä homman nimi oli, että Pekka sanoo mitä siinä liikkeen alkuun kokeessakin sanotaan: “Luoksepäästävyys. Ohjaaja valmis?” jollon mun piti sanoo Ifalle vihjesana, meillä nätisti ja vastata se “valmis”, jollon Pekka lähti käveleen kohti mut sit jostai metrin puolentoista kahen päässä käänty 90 asteen kulmas pois päin ja sil kääntymishetkel mun piti kehuu Ifaa ja palkata se. Sitte toistettiin tota vuoropuhelu aina mukana nii että Pekka tuli lähemmäs ja lähemmäs ennenku käänty pois, lopulta vaa käveli vähä sivutte ohi. Sitte piti edetä siihen koiraan koskemiseen, totesin että yleensä tuomarit meillä kai on kumartunu ton päälle eikä kyykkyyn menny joten otettiin silleen. Tässäki tosi hyvää etenemistä, ei Ifa kertaakaa lähteny peruuttaa pois alta. Waude.

Oli sitten vielä aikaa jäljellä omaa vuoroa, niin katottiin liikkeestä maahanmeno jälleen liikkuroituna. “Liikkeestä maahanmeno. Ohjaaja valmis?” “Valmis.” “Liikkeelle mars.” “Seuraa.” Käsky.” “Maahan.” “Matka riittää. Palaa koiran luo.” “Käsky.” “Istu.” KHAH!! Kelasin ettei se ees menis maahan, mut meni kuulemma tosi nopeesti ja se sano että jos se olis ollu tuomari tänään niin se olis antanu kympin. :D En tiä paljonko se puheli lämpimikseen mut kyllä lämmitti mieltä silti. Kehtas sitte väittää että Ifa näyttää tykkäävän maahanmenosta et sitä vois alkaa käyttää sellasena naksun tapasena että ku koira seuraa hyvin nii käskee se tavallaa palkkana siitä maahan, jossa on sekin hyöty et sit se ei ennakoi sitä jäävää liikettä koska se tulee siitä hyvästä seuraamisesta, että “kato ku seuraan näääin hienosti anna nyt se käsky mennä maahan jooko!” tyylillä. :D

No sitte se sano että otetaampa se liikkeestä seisominen perään. Ja kas kuinka ollakkaan Ifa päätti mennä maahan siitäkin käskystä, jolloin Pekka pääsi sanomaan meillekin vihjesanojen tärkeydestä. Nyt oon sit miettiny pääni puhki noita eri vihjeitä mitä vois käyttää. Ne oli kyl tosi hyviä mitä se Pekka itte kerto käyttäneensä, nauratti oikein. Hauska mies noin loppujen lopuksi. No, toistettiin toi liikkeestä seisominen vähän suuremmilla avuilla niin että se onnistu koska ei sitä kannata failata kahta kertaa peräkkäin ja silleen se sentää onnistu. Se oli sitten siinä se ensimmäinen osuus ja eikun seuraavaa vuoroa odottelemaan.

Toiselle vuorolle Ifa oli ehkä inauksen hyytynyt jo, kenttä meni varjoon niin tuo alkoi vähän täristä ja piippailla silleen että booriing.. kyylmää.. ei jaksa venaa.. kotiiin… Piristyi sit onneks vähäsen omalle vuorolle. Pekan mielestä on hyvä ottaa ylempienki luokkien liikkeitä paljon jo tässä vaiheessa, ensinnäkin ettei kokoajan puurra samoja ALO:n liikkeitä kerta toisensa jälkeen ja toisekseen siks ettei sitten tee niistä EVL:n liikkeistä mitään sellasia… pelottavia liikaa kumarrettavia. “Treenaatte EVL:n liikkeitä, sitku se ALO:n koe tulee nii viikon ennen sitä treenatte ALO:n liikkeitä, sitte on se TK1 plakkarissa nii treenaatte taas EVL:n liikkeitä kunnes tulee AVO:n koe vastaan ja viikko ennen sitä treenaatte AVO:n liikkeitä ja näin ku jatkaa nii teil on TVA.” :D JOO. Sen päivän ku näkis et Ifasta sais TVA. 8) Vitsi tollanen jos toteutuis nii varmaa halkeaisin oikeesti ylpeydestä.

Mutta tosiaan kakkoskierroksella oli sitten tarkoitus ottaa “hauskempia” liikkeitä, otettiin ruutua ja ohjattua noutoa. Ifan kanssa lisäksi otettiin uusintakierros sitä tuomarintarkastustreeniä. Ifa oli nyt selkeesti väsähtäny taas odottelusta, koska ei jaksanut olla yhtään niin reipas kuin edellisellä kierroksella. Saatiin kumminkin vähän tätä tehtyä. Sitten ruututreeniin. Idea oli että jätän koiran istumaan kysyttyäni virittelykysymyksen “missä ruutu?” ja vien namialustan (ja namia siinä) ruudun takaosaan, kävelen takas koiran luo ja annan käskyn “ruutu”. Yksinkertainen harjoitus. Ja koiran kehuminen alkaa heti kun se on ylittänyt ruudun etummaisen viivan. No, Ifalla oli tässä se ongelma että se oli tooooosi kovaa menossa, mut käskystä se vaan nytkähti eikä uskaltanu mennä loppuun asti, käsimerkkiavulla sinkos aina sinne. Kolme kertaa toistettiin tää ja aina piti antaa käsimerkki avuksi. Neljäs kerta tehtiin sitten silleen, että taas virittelykyssän jälkee koira odottamaan, käydään koskemassa maata siellä ruudun takaosassa, palataan koiran luo ja lähetetään. Ja taas kun on ylittänyt ekan viivan nii hirmukehut ja kipitys perässä ruutuun ja palkkaa. Ja tämän jälkeen taas yksi kerta sillä namialustalla. Tottahan se oli mitä Pekka sanoi ettei totakaan kannata tehä sillee että kuukausitolkulla treenaa aina se palkka siel ruudussa ja sit lopettaa ku seinään. Vaa et alust lähtie tollanen harjotus mukaan nii helpottaa huomattavasti.

Ruutuun lähetystäkin jännempi oli mun mielestä päästä kokeileen sitä ruudun suorituksen loppuosaa. Vein siis koiran ruutuun istumaan, leikittiin että oon käskeny sen ruutuun-seis-maahan. Pekka käskyttää liikkeelle kohti koiraa mars, käännös vasempaan mars, käännös vasempaan kohti lähtöpaikkaa mars, käsky ja sit kutsuin Ifan sieltä ruudusta mukaan seuraamaan. Pekan kommentit oli et Ifa odotti tosi hyvin siel ruudussa että käsky tulee ja tuli vauhdilla mukaan seuraamiseen taas. Mä vaan vähän evotin enkä ottanu liikettä loppuu asti ku Pekka sano et liike seis nii koira oli jo ties missä ja mitähän kaikkee. :D Mut tulipahan tuokin treenattua ja kivaa oli.

Ruudun jälkeen katottiin sitten tota ohjattua noutoa. Siihen jälleen virittelevä sana, eipä siihen paljon “ohjattu”a parempaa keksinyt. Idea oli että koira oppis heti kattoo että minne se liikkuri oikeen menee. Lisäks haluttiin tuoda se merkki mukaan heti mutta ei mitenkään korostaa sitä. Joten seistiin koiran kanssa tuurilla metrin päässä tötsästä ja Pekka vei namialustan vaihdellen oikeen/vasemman kapulan paikalle. Siitä sit ohjattiin namilla koira merkin taakse seisomaan, palkka ja katsekontaktista “vapautus” oikeelle/vasemmalle sen mukaan missä se palkka nyt oli. Ei tässä sillee mitään ihmeempiä paitti että mun namialusta oli niin pieni et Ifa joutu oikee ettimään sitä ja sit se kiemurteli eestaas miten sattu. :D Mut ehkä se vähän pääs hajulle siitä! Siitäkin se Pekka kerto hyvää tarinaa et mitä kaikkee son käyttäny ite ton opetukses, et eka siel voi olla tiiliskivi, tiiliskivi, lelu. Sitku tulee kapulat mukaa hommaa nii voiki olla että kolme kapulaa, joista kahden päällä on tiiliskivi. :D Nii että koira ei sittekkää pääse kunnolla hakemaan väärää. Mutta että tärkeetä tehä näitä toistoja paljon tässä ja hakee niitä onnistumisia eikä vaikeuttaa liian nopeasti hommaa.

Ohjatun jälkeen meillä oli vielä hetki aikaa niin kysyin konsultaatiota noutoon. Saatiin ehdotukseksi, että tunnarikapulalla koitan saada Ifan kapula suussa tekeen ton kierrä-leikin, meillä siis käsky “tötsä” eli koira kiertää kohteen. Siinä oli kans hyvä se idea, että lopulta voin heittää kapulan poispäin itestäni eri suuntaan ku missä tötsä on nii että ku sit käsken koiran kapulan kans kiertää tötsän nii se tulee löyhästi siitä mun vierestä ohitte. Eli että liike ei lopu mun luokse. Ja irrotuskäskyllä vois palkata sitä heti ku kapula suussa vähänkää tullu tötsästä ohitte. Lopulta sitä vois tuunaa sillee että koira viipyy pidempään mun luona kapula suus ennen lähetystä kiertämään, sit koittaa saada se istumaan ennen lähetystä kiertämään jne. Hyvä idea, pidän siitä, täytyy katsoa toimiiko käytännössä. Oon vähän skeptinen siitä että saanko ton muka tekeen kapula suussa jotain, mutta no yrittänyttä ei laiteta!

Oliskohan tässä sit vihdoin ollut kaikki? Tuntu siltä että pakko heti kirjottaa tähän kaikki niin ei pääse unohtuun ja voin myöhemmin tulla lunttaamaan tästä että mitäs pitikään tehdä. :D Huomenna varmaan pidetään lepopäivä aktiiviviikon jäljiltä, josko Ifa sit jaksais olla Tampereella reipas.

Maanantaina hypyn lisäksi otettiin paikallamakuuta sillä etupalkkahöskällä. Mähän en meillä sisällä kuutta askelta kauemmas koirasta pääse, nii tein sillee että käskin koiran sivulle ja maahan, otin askelen, jätin namialustan siihen nameineen, kävelin loput 5 askelta, odotin puoli minuuttia, palasin koiran luo vapauttamaan. Sit sama uusiks mut nami kahen askelen päähän ja sitä rataa aina sinne kuuteen askeleeseen et alusta tuli mun taakse. Kaikki puolminuuttisia makuita. Sitku olin saanu palkan mun taakse, otin yhen jossa pidin sen palkan itelläni käsissä selän takana ja makautin minuutin. Toimi ihan hyvin.

Tuosta tai jostain muusta johtuen Ifa oli sitten ihan tööt agilityssa, sitä ei ois voinu oikee vähempää kiinnostaa. Tosi herkkistuulella eikä se halunnu tehä mitään, ei kiivetä A:ta ei mitään. Kerran se käveli siitä yli. :| Siis _käveli_. No aiheena oli taas kepit, ihan ok ne meni mut ei nyt mitenkään mullistavasti.

Tiistaina sitten mentiin näyttelytreeneihin. Olin siellä vähän ennen muita, joten vähän leikittiin Ifan kanssa kepillä (jes se suostu leikkiin ulkona!!!!) ja sit otin valmiiks jo näyttelypöydän pystyyn. Naksuttelin siinä Ifalle aikaa pidentäen siitä kun se korvat pystyssä katsoi mua. Ei siinä mitään ongelmaa. Myöhemmin sitten Ulla tuli katsomaan Ifaa siinä pöydällä, ihan tosi vähän se mulkoili Ullaa mut siis tosi reippaasti seiso siinä pöydällä. Ulla sai hyvin kokeilla sen läpi, ei sinänsä mitään ongelmaa. Lopputreenistä vielä Ifalle sinällään tuntematon ihminen Heidi sai kans kokeiltua sen läpitte ilman mitään suurempia venkoiluja. Mitä ihmettä. Mietittiin sitten Ullan kanssa että se on varmaan sitten se tilanne, se kun mä jännitän, jolloin se tekee tota. Pöydällä seisomisen lisäksi naksuttelin Ifalle juostessa kun se katsoi eteenpäin. Tosi hyvin se pääsi kärryille siitä hommasta. Nyt mä vaan haluaisin että se juoksis korvat pystyssä, kun nykysellään sen korvat koittaa leikkiä vinttikoiraa juostessa. Täytyy naksutella siitä seuraavaksi. :D

Näyttelytreenien päätteeksi pyysin Ullaa tekemään myös sitä luoksepäästävyyshommaa meille. Hmpfh ei niin minkään valtakunnan ongelmaa! Ei kertaakaan noussut, istui hienosti paikallaan aina ku Ulla tuli kohti ja vähä kumartu päälle. Ihmeellinen on pienen Piipan ajatuksenjuoksu.

No ei sillä, jos säät sallii niin tänään mennään mätsäriin kokeilemaan pöytähommaa uudelleen. Wish us luck.

Tiistaina harjisten näyttelytreeneihin?
Who’s in?

Keskiviikkona mätsäriin Sahaajankadun kentälle?
Who’s in?

Torstaina Korrien tokokoulutukseen?
Who’s in?

Perjantai pitää sit kai pyhittää koiran trimmaamiselle?

Lauantaina Tampere KV?
Who’s in?

Tähän väliin miljoona mätsäriä.
Who’s in?

Siitä kaksi viikkoa niin Liettua, jännittää jo. :(

Ajelin tossa koulusta kotio ja kelasin että nyt on kyllä sen verta lämmintä että pakko treenata pihalla ku pääsee kotiin. Oon todennu että Ifalla ois tosi hyvällä mallilla tokon ALO:n liikkeet muuten mut paikallamakuu kusee ja hyppyy ei olla pitkään aikaan otettu. Päätimpä siis raahata hyppyesteen pihalle ja kokeilla miten se hyppää. Pienen pieni seuruupätkä alkuun ja sitten hypylle. Hiiienosti lähti heti ekasta hyppykäskystä hyppäämään! Waau! Ainoa vaan, että seisahtui ihan tosi esteen sivuun nii että en olis molemmin jaloin päässy vieree seisoo. Kehuin pikasee mutten palkannu siinä, otin uuden hypyn jossa samantien ku se hyppäs nii kädellä ohjeistin sen jäämään ihan siihen esteen keskelle taakse. Palkkasin siitä ja kokeiltiin uudelleen. Ja siihenhän se jäi, keskelle estettä!! Uusittiin vielä varmuudeks ja edelleen samalla tavalla! Iloisena siis ilmoitan, että hyppykin on kunnossa. :) Enää se vietävän paikallamakuu! (Ja luoksepäästävyys.)

Paikallamakuutakin treenasimme pihalla…! Otin sitä uutta menetelmää, että onkin etupalkka joka siirtyy ihan koiran edestä vähitellen kauemmas mua kohti ja lopulta mun taskuun. Alotettiin ihan 5 askeleen makuil et kävin vaa kääntymässä, sitte 10 askeleen ja oliko lopulta jopa 15 askeleen kääntymisiä. Ei ongelmaa niissä. Sitte otin myös yhden lyhyellä matkalla olevan 15sek makuun pihalla. Hyvin makas jee. :) Myöhemmin iltapäivällä söin leipää tossa terrassilla istuen nii päätin palkkaa siin viel Ifaa siitä että se menee maahan iha itestää. Shaping shaping vai miten se menee… ;D Mitä poimimista tuo nyt onkaan.

Seuraamistakin koetettiin, ei ollut ihan kauneinta mahdollista seuruuta. >:( Väljää, paikoin haahuilevaa ja osin jopa edistävää. Hyi! Mutta nyt muisti paremmin istua liikkeen lopuks, se on hyvä. Liikkeestä seis ja maahan oli molemmat ok. Luoksetuloo en muistanu edes ajatella.

——————————

Eilen oltiin muuten mätsärissä. Lähettiin sillä periaatteella et koitan naksutella Ifalle kun se on pöydällä korvat pystyssä. Omalla vuorolla pyysin ettei tuomari koskisi siihen ollenkaan. No ei se koskenut, seiso vieressä ja vähän käveli ympärillä mut Ifa pelkäs silti ihan liikaa. :( Soli ihan kippuralla siinä pöydällä eikä kertaakaa nostanu korvia ylös. :/ Olis kai pitäny pyytää tuomarii viel oleen ihan liikkumatta siinä. En tiiä montakohan mätsäriä tässä täytyy vielä taikoa ennen Tampereen ja Liettuan kehiä…  Pitää varmaa rahaaa näyttelypöytä tonne jonnekki… juna-asemalle ja seisottaa koiraa siinä kokoaika. Hitto että ihmiset kattois varmaan kieroon. :D Mut siin olis ainaki niit vierait ihmisii kulkemas ympärillä… Toimiskohan se? Kehtaiskohan sitä? :D

No voin sanoo ensin lyhyesti sanasen muusta. Toissamaanantaina Liksu oli vielä agissa, harjoteltiin hullun pitkää rataa jota en jaksa piirtää enkä selostaa teille. Buu. :( Sitten seuraava maanantai, tämän viikon maanantai bääm Liksu alotti juoksun joten Ifa lähti agiin mukaan. Aiheena oli kepit ja Ifa oli ihan kohtuu pätevä. Vähän hakoteillä ja meni harhaan ku keppejä käännettiin, mutta ihan pätevä silti! Yhtenä päivänä käytiin Jaskan ja koirien kanssa kentällä ja kattoin läpi kaikki Ifan ALO:n liikkeet paitti paikkis ja hyppy ja hittolainen sehän osaa ne kaikki muut ihan superisti! No hypynki se tietääkseni osaa, ei vaan ollu hyppyestettä mukana että olis voitu kokeilla. Otin myös sellasen 15 askeleen paikallamakuun et kävin vaa kääntymäs ja hienosti se pysy.

Sit meijän arkakoirakurssi peruuntu, mutta käytiin sitten yksityistunnilla aiheen tiimoilta. Saatiin siitä paljon irti, Ifa oli pätevä ja nyt pitäis jaksaa päivittäin harjoitella. Saatiin luoksepäästävyysharjoitus jota tehtiinkin varmaan kolmena seuraavana päivänä joka päivä eri ihmisen toimesta. Tarpeeseen tulee. Nyt ei oo pariin päivään tehty sitä. :( Paha minä. Pöytätreeniä ei olla otettu ollenkaan, vaikka tarttis kyllä. Tarpeeks vieraan ihmisen löytäminen vaan on hankalaa. No mut eniveis on vinkit siihen. Ja haluan kesällä kokeilemaan hakua!!! Nyt tarviin vaan satasen nii pääsen viikonlopus kokeileen sekä hakua että jälkeä. Niin ja tietty tarviin myös siihen sopivan viikonlopun. Pitää ehkä perua Rantasalmi että voin mennä hakumettään…

Mut iihhh. Tiiätte ku en oo koskaan oo ollu missää tokokoulutuksessa Ifan kanssa. Kerran ollaan oltu tokokurssilla joka vedettiin vaan harjakoirille. Ja oon jo pitkään halunnu johonki koulutukseen. Nyt me päästään Korrien tokokoulutukseen!!!!! Korrit tulee pitää EKK:lle koulutuksen 10.5. Sain mailin että paikkoja viel vapaana (ja siit sain ylipäätää tietää koko jutusta) ja hitto että varmaan pomppasin pystyyn että tonne on päästävä!!! Ja saatiin paikka! Jeeeee! Nyt kaikki nakit ristiin että on hyvä lämmin sää tuona päivänä. :)

Jäin kyl miettiin että mikähän meijän ongelma sit on mihin kaivataan apua. Pitänee kysyä siitä luoksepäästävyydestä niiltäkin ja sit varmaan noudosta tarttis kysyä. Paikallamakuu silleen joo mutkun äää… Vaikee uskoo et niil ois mitää mullistavia vinkkejä siihen kun se tuntuu enemmän olevan vaan sellanen, no, treenaa kärsivällisesti pitkään niin kyllä se siitä -tyyppinen juttu. Ehkä leikkimisestä vois kysyä, mut se taas ei sillee oo tokoo. Et miten koiran sais oikeesee mielentilaa tekemistä varte ja miten sen sais leikkii ulkonaki. Nojaa. Pitää miettiä! Mut vähänkö hienoo päästä sinne jee!

Liksulla oli viimeks juoksu joskus marraskuussa… Ifalla oli helmikuussa… Älkää nyt vaan sanoko että Liksun juoksu menee Moletain ja Ifa juoksu lte:n kanssa päällekkäin. :| Revin pääni irti jos menee. En tahdo!!! Miks mulla on narttukoiria kun aina saa stressata näistä juoksuista…? Pitääkö mun muka kesän jälkeen upottaa yli tonni rahaa siihen että leikkautan molemmat?

Kolmannen kerran onnistunut täysimittainen 2min makuu sisällä!!!!!!

Paikkiksen lisäksi treeniin tulivat erilaiset temput. Harjoteltiin lisää jalkojen ali pujottelua ja jalkojen väliin tulemista + siinä seuraamista. Lisäks harjoteltii takajaloillaa ympäri pyörähtämistä jonka toi oppi samantien kokolailla kokonaan. Seuraava projekti on opettaa toi nostamaan tassuja. Oli ensin hirvee ongelma keksii et miten, mut nyt oon päättäny lähtee liikkeelle kosketusalustan avulla. Koitettiin vähän hiirimatolla, mut se ei ollu nii onnistunu. Pitää ottaa post-it-lappu jota lähtee liikuttelee vähitellen ylemmäs. Lopulta siirrän sen mun jalkapöytään ja sitte toi voi heilutella jalkoja samalla ku mäki.

Haluaisin et Ifa oppis ravistamaan lelua käskystä. Mut vähänkö mahdoton tehtävä. :( Mul ois vaa nii täydellinen suunnitelma koiratanssikoreografialle jos ois koira joka osais ton. Pitääkö mun hitto odottaa että saan sen beussin ja opettaa se sille sitten… Yritin taas tehdä sitä, että rouhetikun avulla naksautan sitku Ifa vetää vastaan ku vedän ite sitä tikkuu, mut ei se ollu kauhee menestyksekästä. Turhauttavaa. Pitääks mun ruveta aina kulkee naksu ja nami mukana et heti ku Ifa ravistelee leikkiessä leluu nii palkkaan. Sit loppuu varmaa leikkiminen siihen ruuan toivossa…

Pakko jakaa tää jonnekin. :( Ja onhan tää sentään koira-aiheinen. Näin tänään irtokoiran, enkä tehnyt asialle mitään. :( Lk saksanseisoja, tai ainakin tosi sen näkönen, juoksi tänään hyvällä välillä mun auton edestä Kauniaistentien yli kohti tietä nimeltä Hiidenportti Kauniaisissa tossa 15:43 aikaan suunnilleen kun olin tulossa koulusta. Näin kun se jäi jalkakäytävällä tuijottaan pyöräilijää ja sit olin jo menny autolla ohi siitä. :( Nyt mulla on hirveen huono omatunto siitä etten menny yrittään ottaa sitä kiinni. Ei sillä, ei mulla ole autossa ruokaa eikä mitään hihnaa millä edes yrittää ottaa vierasta koiraa kiinni. Olishan sitä tietty voinu yrittää haluaako se suoriltaan hypätä auton kyytiin, mutta mitä ihmettä mä sille sitten olisin tehnyt? Se siinä kai aina mättääkin, etten tiedä mitä irtokoirille pitäisi tehdä. :(

No loppumatkasta ajoin meijän lähieläinlääkärin ohi ja tuli mieleen, että voishan sen koiran viedä sinne ja pyytää et ne sirun perusteella selvittää omistajan ja näin. Mut en ottanu sitä kiinni… En edes yrittänyt… Toivottavasti se ei jää nyt auton alle. :( :( :( Maailman viimeisin asiahan mitä haluaisin jos oma koira olisi karkuteillä vieläpä ruuhka-aikaan on, että se juoksentelee tuolla autoteitä pitkin eikä kukaan edes yritä ottaa sitä kiinni. :( Vannon että tästä päivästä lähtien mun autosta löytyy aina panta ja hihna ja ruokaa irtokoiran kiinni ottamisen yrittämiseksi ja että selvitän mihin pitää soittaa ja miten lähimpään löytöeläinpaikkaan ajetaan. Että seuraavan kerran kun näen irtokoiran, voin edes yrittää toimia oikein. Jätin kyllä karkulaiset ja karkurit -sivustoille ilmoituksen näköhavainnosta, mutta ei se paljon sitä koiraa pelasta. :( Ei se sitä autoilta suojele. :(

Kaikessa pahuudessani toivon koko sydämestäni että kyseinen koira (ja kaikki muutkin maailman karkurit) pääsevät ehjinä elossa takaisin kotiin. :(